Kevätkoivu

Aiemmin mainitsin eräästä lahjatilaus korusarjasta joka valmistui reilu kuukausi sitten. Tänään "Kevätkoivu" koru luovutettaan lahjan saajalle joten kuvankin uskallan jo laittaa esille. Kyseessä siis koivun norkoista ja nuorista oksista koostuva setti jossa on kaula- ja korvakorut, materiaalina 925 hopea. Ajan säästämiseksi käytin valmista kaulaketjua, jota ei paljon kylläkään tarvittu, sekä korvis koukkuja. Lahjapakkauksen pidin myös simppelinä, teemaan hyvin sopiva tuohiarkki sellofaani kuoressa.

Muutokset rumpulaukun kanssa sain myös valmiiksi. Edellinen liian lyhyeksi jäänyt reunakaistale purettiin pois ja uusi hieman pidempi kiinni. Vanhan reunakaistaleen sain hyvin hyödynnettyä olkahihnana.

Rätei & lumpui

Viimeinen näyttötyö Väinämöinen arvioitiin torstaina arvosanoin 3 x K3 aiheista taidekäsityö, tuotteen valmistaminen käsityönä ja tuotteen suunnittelu. Tulevaisuudessa opinnot saattavat jatkua Amk muotoilun parissa ja muotoilua pääsinkin harjoittamaan myös työpaikalla. Asiakkaalta tuli tilaus ortodoksi-hautarististä ja ilmoitin että voin koettaa tehdä joitakin luonnoksia.

Sehän onnistui ilmeisesti ihan hyvin koska asiakas sen sitten valitsi.

Hitsatessa ja muutenkin metallitöissä on hyvä pitää jonkinlaista hattua. Koko koulun ajan olen käyttänyt Wurthin mainos-suikkia jotka ovat malliltaan hyviä mutta laadultaan taas ei. Kertakäyttöisyys myös iso miinus. Ratkaisuna tähän Wurthin lakki purkuun, kaavaus vanhoihin farkkuihin ja koko paketti kasaan opelukoneella. Nyt meillä on kestävä ja konepestä työsuikka.

Myös aiemmin esitetylle shamaani-rummulle oli jo sen valmistuttuaan suunnitelmissa tehdä säilytys/kantolaukku.
Tämän kursin kasaan eilen illalla eurokankaasta ostetuista vahapuuvillakankaasta. Rakenne on melko yksinkertainen: pyöreään pohjaan on ommeltu sisään pahvi jäykisteeksi ja kalvon suojaksi sekä 30 cm korkea reunakaistale joka kiristetään nyöreillä kuin makuupussin suu.

Reunakaistale jäi pari senttiä liian lyhyeksi ja alkoi kurttaamaan pohjan kangasta koten tämä pitää vielä korjata. Kantohihnan malli on myös vähän avoinna.

Loppua kohti

Väinämöinen pääsi esille Kauppakeskus Stellan Uutta Elämää myymälään viime keskiviikkona, tämä myös siksi koska taidekäsityö näyttötyönä vaatii yleisöpalautteen. Tilanne olisi nyt se että koulu on tutkintotilaisuutta vaille valmis ja itse koulunkäyti on ohi. Työt alkoivat tänään joten myös tämä blogi saattaa hieman hiljentyä.

Vaka vanha

Motivaatio on ollut lähes totaalisen hukassa Vänämöisen suhteen. Syynä tähän on ollut hyvä ilma ja epävarmuus työn toteutuksesta, vaikeuksia saada miellyttämään omaa silmää. Mutta kun parran hitsaus lähestyi loppuaan, valoa alkoi näkymään tunnelin päässä; eihän siitä yhtään hullumpi tullutkaan. Aikaa meni 20 tuntia ja painoa kertyi 12 kiloa.

Kello

Liian hyvä ilma, ei millään jaksa keskittyä tekemään mitään, varsinkaan näyttötyötä. Väinämöisen lakki valmistui ja naamasta myös puolet.

Pitkään olen myös miettinyt mitä ihmettä tekisi vanhasta isosta rattaasta joka on jo tovin lojunut koululla. Kello oli yksi vaihtoehto ja koska sellaista ei olohuoneessa vielä ole niin siinäpä se. Vähän ketjua, fillarin levyjarru, peilikirkas rst-kiekko keskustan täytteeksi sekä Clas Ohlsonilta koneisto ja valmis.

Väinämöisen lakki

On tullut aika aloittaa viimeinen näyttötyö, aiheena taidekäsityö. RM Wauhtipyörä antoi taas luvan penkoa metalliroskistaan joka on osoittautunut hyväksi apajaksi pyörän ketjujen suhteen. Loppupäivä eilisestä ja tämä aamu meni sitten ketjuja pestessä jottei tarvitsisi sitten hitsatessa haistella palanutta rasvaa.

Pitkään on ollut jo tiedossa tarvittava materiaali ja tekotapa mutta aihe oli kysymysmerkki. En haluasi tehdä samanlaista kuin viimeksi vaikka itse pidinkin työstä (kuva blogin ensimmäisessä postauksessa).
Mietin eläinhahmoja, lähinnä pöllöä, mutta en saanut sitä näyttämään järkevältä ketjuista toteutettuna. Sitten se tuli: parta, parrakas ukkeli. Ja kuka olisikaan parempi parrakas kohde kuin vaka vanha Väinämöinen. Lisäksi ketjun taipuisa olemus pääsisi hyvin oikeuksiinsa muhkeassa parrassa.
Joten piirustelu alkakoon.

Aamun ensimmäiset kynän pyörittelyt

Valmis pohjapiirros 1:1. Silmien ilmettä pitää vielä hieman oikaista koska Väinämöinen on vakava, ei vihainen

Ketjujen hitsaus aloitettiin lakista. Muutamia työteknisiä vaihtoehtoja mietittyäni päädyin vaihtoehtoon jossa ketjut voivat kulkea monessa eri asennossa ja moneen eri suuntaan. Alunperin suunnitelmissa oli toteuttaa samalla tavalla kuin aiempi ketjutyö jossa ketjut olisivat vain yhdessä asennossa, ts. hahmo rakennettaisiin "magneetti-kuvausmaisesti". Tämä olisi ollut ongelmallinen varsinkin kasvojen ilmeen kannalta.

Päivän päätteeksi lähes valmis lakki

Puoli tonnia kiekkoja

Veitsen kanssa loppukiri. Viimeiset hionnat nauhakoneella ja loput käsin filssillä sekä kevyt kiillotus.

Kahvaan löytyi luokkalaiselta sopiva suikale pähkinäpuuta. Kiinnitys messinki niiteillä ja varmistus epoksilla.

Kahvan viimeistely jäi kotitehtäväksi ja öljyämisen jälkeen meillä on nyt valmis veitsi. Pituus 32 cm josta terä 21 cm ja kahva 11 cm. Leveyttä terällä on 4 cm.

Pitkä ja kivinen on tie jos täydellisen haluaa. Virheitähän tästä löytyy, terä hieman mutkalla eikä kahvakaan ole tiptop. Suurin syy tähän oli varmasti hötkyily, pakko saada veitsi nopeasti valmiiksi. Myös huolellinen suunnittelu helpottaisi huomattavasti. Mutta mutta, tämä on vasta ensimmäinen joten tästä on hyvä jatkaa.

Loppuun vielä kiitokset Bierkhulille jotka lahjoittivat 178 kpl 210 mm x 10 mm jämä kiekkoja laser-leikkuusta. Kiire meinasi tulla koska maanantaina nämä olisivat olleet romukeräyksessä. Koulussa on tullut huomattua että nämä kiekot ovat todella monipuolisia hommassa kuin hommassa. Itselläni ei ole vielä aavistustakaan mitä näillä teen mutta sääli ne olisi ollut roskiin heittää.

178 kpl ja 480 kg

Myös Subarun mielestä kiekkoja oli vähintäänkin riittävästi

Korkkitaulun raamit ja veitsi

Ekotorilta löytyneelle korkkitaululle on pitänyt jo ajat sitten tehdä jonkinlaiset kehykset. Taulu tulisi samaan tilaan taotun naulakon kanssa joten teema voisi olla sama. 50x5 latta venytettiin konevasaralla mittaan 35x5 ja näin saatiin myös hieno tekstuuri tasaisen pinnan sijaan. Kulmien sahaus jiiriin ja hitsillä kasaan. Korkkilevyä paikoillaan pitää 1 mm pellistä pokatut L-listat.

Veitset ja puukot ovat olleet koulussa suosittuja askartelun kohteita joten onhan se itsekkin kokeiltava. Helpoksi en sitä kuvitellut eikä se sitä ollut, varsinkin jos takomalla haluaa päästä lähes valmiiseen muotoon. Hiomakone ja rälläkkä hoitakoot loput.

Intiaanirumpu

Sunnuntaina oli Whizhealerin vetämä noin 7 tuntia kestävä rumpukurssi, jossa valmistettiin poronnahka-kalvoinen shamaani/intiaanirumpu. Rummun koristelu jatkui kotona kalvon kuvioinnilla.

Kenties viimeinen koulussa tekemäni ja perjantaina aloitettu tilaustyö valmistui tänään, varsin nopeasti vielä. Hopeinen kaulakoru ja korvakorupari vei vain 8 tuntia. Koska kyseessä on valmistujaislahja, en vielä toistaiseksi julkaise siitä kuvia.

Tasoalasin osa 3

Iskupinta päästettiin aamulla matalassa 140 asteen lämmössä parin tunnin ajan jonka jälkeen pinta oikaistiin tasohiomakoneella. Sivujen ja pyöristyksen siistimiseen riitti nauhahiomakoneen tarkkuus.

 

Iskupinnan kiinnitys

Hionnan jälkeinen pinnanlaatu oli hyvä joten kiillotusta ei tarvittu

Valmis alasin

Tasoalasin osa 2

Eilen alkanut tasoalasin valmistui tänään vauhdilla. Iskupinta myöstettiin uunissa 600
 asteessa ja karkaistiin myöhemmin kaasuahjossa. Karkaisu 4 kilon iskupinnassa sujui hyvin vaikka taas kerran karkaisuöljy astian tilavuus arvelutti. Päästö melko korkeassa 240 asteen lämmössä noin 3 tuntia. Iskupinnan kiinnityksen korotuspalaan ajattelin hoitaa pienen pohdinnan jälkeen M8 pulteilla, toinen vaihtoehto olisi ollut karkaisun jälkeinen hitsaus jonka onnistuminen olisi varsin kyseenalainen. Jos iskupinta taas olisi hitsattu korotuspalaan ennen karkaisua, olisi tämä lähes 10 kilon massa todella vaikea sammuttaa.

Iskupinnan kiinnityspulttien pohja oikaistiin jyrsimellä.

Hyvä syy miksi kesken jyrsinnän ei parane lähte kauemmas toikkaroimaan. Kiskon pätkä meinasi lähteä omille teilleen

Alasimen kokonais painoksi tuli suunnitellut 25 kg joka saavutettiin kuudella kiekolla. Viimeisestä kuvasta poiketen limppunippuun porattiin vielä 12 millin reijät kiinitystä varten.

Jos vielä alasin...

Omaan käyttöön tulevien työkalujen rakentelusta ei meinaa tulla loppua. Päivällä oli puhetta nauhahiomakoneen valmistuksesta, jos sitä joskus jonkin näköisiä veitsiä alkaisi tekemään ja loppu päivästä olikin pieni alasin lähenyt jo koneistautumaan.

Työkaluteräs laatikosta löytyi jo aiemmin sopivan kokoisia tasopintoja alasimelle, kooltaan noin 100mm x 250mm x 25mm. Korokkeeksi pätkä ratakiskoa ja massaa tuomaan 10mm paksuja, halkaisijaltaan 210 millisiä rauta limppuja joiden määrästä riippuen painoa kokonaisuudelle tulee 20-25kg. Loppu massa otetaan sitten jalustalla. Tämä on varmasti erittäin toimiva pienemmissä töissä ja odotellessa jos joku päivä kohdalle sattuisi sopivan kokoinen ja hintainen sarvi-alasin.

Eilen haljenneen kombo-leuan tilalle koneistettiin uusi kappale varsin nopeasti ja ja karkaisuun se pääsee huomenna, samoin kuin alasimen iskupinta.

Leukojen karkaisua ja konevasarointia

Viime viikko oli melko hiljainen. Muutaman päivän tästä veivät tulevan työnantajan tuomat 12mmx12mm neliötangot joista venytettiin kärki noin 14 cm matkalta. Kaikkiaan tikkuja oli 132 kappaletta ja ajallisesti vaati pari kahdeksan tunnin päivää.

Kuumennus 10 kpl nippuina kaasuahjossa

62 valmiina, 70 jäljellä

Erittäin hyvää harjoitusta konevasaran käytön suhteen.

Oman vasaran leuat tulikin normalisoitua 10 päivää sitten ja karkaisu suoritettiin eilen. Terävät erikoisleuat eivät lähteneet karkenemaan millään ja lopulta alkoi selvenemään että kyseinen mysteeri-teräs on ilmeisesti muokkauslujittuvaa, aihiossa kun ei ollut minkäänlaisia merkkejä teräksen tyypistä. Harmiksi myös toinen kombo-leuoista oli haljennut koko pituudeltaan päästön aikana joten tämän joutuu tekemään kokonaan alusta.

Haljennut leuka

Leuat osa 6

Koneistetut leuat esilämmitettiin 250 °C ja hitsaus suoritettiin tällä kertaa tigillä. Esilämmityksellä ehkäistiin hitsaus sauman alueelle muodostuvaa karkenemista ja heti hitsauksen jälkeen leuat vielä normalisoitiin 800 °C varmuuden vuoksi.

Leuat jäähtymässä normalisoinnin jälkeen

Leuat osa 5

Seuraavana koneistukseen pääsi kombo-leuat. Tämän tyyliset leuat ovat osoittautuneet koulun vasarassa kaikkein suosituimmiksi ja näin ollen sellaiset teen myös itselleni. Erittäin käytännöliset nämä ovat varsinkin damstin takomisessa.

60x60x205 tk-teräs tangosta 40x50x100 mittaan sahatut ja koneistetut aihiot.

Otsajyrsimellä koneistetut venytyspinnat.

Tasoituspinnan nurkat kevyesti pyöristettyinä ja hitsausviisteet jyrsittyinä.

Leuat osa 4

Ennen koulun loppumista olisi tavoitteena saada tehtyä parit erilaiset leuat konevasaraan, terävä kärkiset venytys leuat sekä kombo leuat jossa puolet leveydestä venytys pintaa ja puolet tasoitus. Tänään vuorossa oli ensin mainittujen koneistus.

Pöytä ahjolle

Ergonomisen työskentelyn takaamiseksi ahjolle on hyvä rakentaa saman tien sopivan korkuinen ja tukeva pöytä. Myös kaasupullon ja kaasu/ilma linjastojen takia ahjoa ei voi laittaa mille tahansa tasolle. Pöytä on melko korkea (120 cm) jotta raudan lämmittämisen seuraamista ei tarvitse tehdä selkä kyyryssä.
Pöydän runko on 30x30 hk-putkea, paitsi välihylly joka 25x25. Hyllyjen pellit ylhäällä 1,5 mm ja pohjassa 3 mm. Siirtelyn helpottamiseksi on takaosaan hitsattu pyörät ja etuosaan välihyllyn tasalle nostokahva 25mm putkesta.

Ilmalinjasto päivittyi myös hieman. Molemmat polttimet saivat oman venttiilin virtauksen säätöön ja linjan alkupäähän tuli suodatin-säädin. Tästä syystä Y-haaraalle oli hyvä hitsata oma tukirauta. Kaasun säätimet ovatkin jo tukevasti kiinni polttimien rungoissa joten ylimääräinen kiinnitys ei ollut tarpeen.

Lopuksi vielä säädettävä tuki keventämään rautoja ja pöytä on valmis maalattavaksi. Väriksi tulee konevasarasta tuttu vihreä.

Ahjon sytytys

Paineilma- ja kaasulinjastojen kasaaminen oli nopeaa ja ensimmäiset tulet otettiin ahjosta jo aamupäivästä. Turhauttava imuri-puhallin tuotti taas ongelmia eikä ilmaa virrannut polttimille tarpeeksi typerän aerodynaamisen suunnittelun takia. Edellä mainitut seikat + puhaltimen aiheuttama meteli ratkaisi sen että polttimien ilman syöttö tuotetaan jatkossa paineilmakompressorilla.

Valmis poltinpaketti

Ensimmäinen rauta uunista ulos

Koekäytössä ahjo ylitti odotukset. Liekki lähti pyörtämään hyvin; pesä lämpeni nopeasti ja tasaisesti. Liekki ei lähtenyt karkaamaan poltinputkeen ja putki pysyi viileänä. Etu- ja takapolttimen lämpötiloja oli todella hyvä säädellä. Tämän lisäksi ahjo on erittäin hiljainen täydelläkin teholla verrattuna koulun ahjoon. Koekäytön jälkeen pesä siveltiin saviliuoksella kolmeen kertaan mahdollisen boraksin käytön varalle. Samalla eristevilla on myös suojattuna tahattomilta kolhuilta.

Linjastot kokonaisuudessaan

Ahjon toiminta on varmistettu joten väriä niskaan: