Kevyempää sunnuntaihin

Jotta blogi ei menisi kokonaan konevasaran parissa, laitetaan tähän väliin pari pienempää työtä viime vuoden ajalta.

Lahjasormus siskolle valmistumisen johdosta. Tämän tein viime kesänä työharjoittelussa/kesätöissä Ylämaalla ja oli samalla näyttötyö, arvosanat asiakaslähtöinen valmistaminen kiitettävä 3 ja tuotteen valmistus kiitettävä 3. Käsin taottu, materiaalina 750 kulta ja Ylämaan spektroliitti.

Kuin myös lahjasormus, Sannille syntymäpäiväksi loppuvuodesta. Tämän kanssa oli hieman kiire koska aloitin ja sain valmiiksi sormuksen päivää ennen synttäreitä. Materiaaleina 925 hopea ja teollisesti valmistettu 5mm briljanttihiottu kivi.

Kierteitä

Suunnitelmista poiketen en ehtinytkään tänään aloittamaan rungon kasausta. Koko päivä meni alasimen ja vasaran kiinnitysreikiä kierteyttäessä. Vasaran painoksi tuli tosiaan Autodeskin ilmoittama 50 kiloa mikä on melko liioiteltu alasimen 215 kilon massaan verrattuna (Blu Max 110 jossa 50 kg vasara, alasin on 318 kg). Tätä voi sitten tulevaisuudessa tasoittaa sitomalla vasara tukevaan anturaan. Oikeastaan tämä konevasara on Blu Max 65 ja 110 sekoitus ja näitten vasaroitten rakennetta olen hyödyntänyt oman koneen suunnittelussa.

Alaleuan pohja sopi hyvin kiinnityksiin

Sylinterilaipan reiät valmiina

Yläleuan reiät merkittiin samalla tavalla kuin eiliset alaleuan reiät, 1:1 tulostetulla kaavalla

Porauksen jälkeen kiilauran vastainen tasopinta oikaistiin vielä kerran koska piirrotuspöydällä tarkasteltuna se ei ollut täysin yhdenmukainen

Alasimen jyrsintää

Viikon onnistunein päivä vasaran suhteen, mitään turhauttavaa säätämistä ei tapahtunut. Viimeinen alustan lämpöoikaisu suoristi pohjan riittävästi joten paketin pääsi kääntämään oikein päin. 266 kilon elopainon saavuttanut konevasaran alku kiinnitettiin seuraavaksi säteisporakoneeseen, joka on koulun ainoa laite missä alasimen yläpään saisi koneistettua (alasimen korkeus pohjalevyn kanssa 850 mm).

Itse koneistus suoritettiin 20 mm nelileikkuisella jyrsintapilla, suurin mahdollinen mikä kyseiseen koneeseen kävi. Terän syötöstä vastasi tekijän kädet. Alun kauhisteluista poiketen koneistus meni sujuvasti ja aikaa kului noin puoli tuntia.

Koneistuksen jälkeen pääsin poraamaan alaleuan kiinnikereiät. Reikien merkintä vaati hieman suunnittelua koska alaleukojen olisi täsmättävä myöhemmin asennettavan vasaraan kiinnitettäviin yläleukoihin.

1:1 suhteessa tulostettu rei'itys kaavio keskitettynä

Kaavan kohdistuksessa käytin apuna vasemmalla näkyvää u-palkkia, joka on alhaalta kiinni pohjalevyssä

8,5 milliset reiät valmiina kierteytettäviksi

Alustan oikaisu

Eilinen alustan lämpöoikaisu yritys ei tuottanut tulosta, iso Harris-poltin levitti lämpöä liian laajalle ja pistemäistä kuumakohtaa ei tullut. Ratkaisu löytyi sitten Tigistä, alasin paketti käännettiin parin lisäjalan hitsauksen jälkeen pohja ylös päin ja aloin antamaan 220 ampeerilla kuumia suoraan hitsaussauman vastakkaiselle puolelle.

Ja kuinka ollakkaan, sehän suoreni. Huomiselle jäi vielä pari lämmitystä jonka jälkeen alasimen yläosa pääsee oikaistavaksi.

Sylinterin laipasta tuli siisti ja onnistui suunnitellulla tavalla. Ammattikoulussa kun ollaan, asiat ja esineet ei välttämättä ole niille kuuluvilla paikoilla joten kannattaa aina tarkistaa työkalujen (tässä tapauksessa kierretapin) merkinnät. Nimimerkillä M16 vasenkätisellä kierretappilla 10 minuuttia oikeakätistä kierrettä yrittänyt sankari.

Uusi viikko

Maanantai oli hieman maanantai. Nyt kun näyttötyö on pois alta, pystyisi täysillä panostamaan vasaraan. Mutta ei oikein mitään saanut aikaiseksi, ramin pronssisten liukupintojen suunnittelua ja koe valoksia jotka nekin sujuivat vaihtelevalla menestyksellä.Vastapainoksi laiskalle päivälle Pe-Laserilta soitettiin että leikkeet olisivat valmiina, kuten edelliselläkin kerralla todella ripeää toimintaa.

Tämä aamu alkoi siis Kuortin reissulla kello 6.30 suhteellisen huonoissa ajo-olosuhteissa. Leikatut osat oivat luonnollisesti priimaa ja olivat vielä lisänneet ylimääräisen yläkotelon tulpankin mitä ei tilausvahvistuksessakaan näkynyt.

Itse rungon kasaus alkoi pohjalevyn ja alasimen hitsauksella. Hitsauskokemuksen rajoittuessa pieniin ja ohuisiin rakenteisiin on sauman laatu sen mukainen. Osansa tähän soppaan tuo vieras hitsauskone joten säätöjen kanssa oli myös hakemista. Muutamien neuvojen, vaihdetun kaasupullon ja parin tunnin hikuilun jälkeen sain kuin sainkin alasimen julistettua pohjalevyyn kiinni. Amatöörimäinen hitsaustekniikka ja kappaleitten kiinnitys aiheuttivat vetelyä pohjalevystä jota alettiin loppupäivästä oikomaan vastalämmöllä. Aika tosin loppui tältä päivältä kesken joten huomenna aamusta taas jatkuu. Hyvä siitä tulee!

Tekijänsä näköinen sauma. Oikeastaan sopii ihan hyvin tähän laitteeseen.

Ensimmäinen lämpö oikaisu

Näyttötilaisuus

Tänään oli näyttötyön eli hattuhyllynaulakon arviointi. Yli sadan tunnin uurastus palkittiin arvosanoilla kiitettävä 3 kulttuurilähtöiseen valmistukseen ja kiitettävä 3 sistustyöstä. Ei se paremmin olisi voinut mennä. Illalla naulakko löyti tiensä sille kuuluvalle paikalle.

Vasaran osalta ohjelmassa oli eilen lähinnä sorvissa pyörittelyä ja jyrsimeen asettelua joten en niistä laittanut sen enempää tarinaa. Nyt vasara on sylinterilaipan ja yläleuan kiinnitysreikiä vaille valmis. Kiilauran leveys kasvoi piirustusten 32 millistä 40 milliin, johtuen haluttomuudesta nähdä vaivaa alkuperäisen mitan täyttävän teräpään etsintään. Lisäksi kyseinen mitta ei ollut kiveen hakattu, muistaa vain kiilaa ja liukupintaa tehdessä muuttaa mittaa.

Sorvista jyrsimeen

Kiilaura valmiina

Vasemman sivun koneistus viimeisillään

Koneistus-valmis vasara

Loppuun vielä vasaran piirustukset. Parit mitat siinä muuttui, ei paljoa ja kyseessähän ei ole tiukkasovittelinen osa joten ei haittaa. Pääasia että pinnat on suoria.

Naulakko valmiina

En jaksanut enää etsiä messinkisiä ruuveja naulakon yläkoukkuihin, joten hieman muokatut torx-kantaiset puuruuvit sai kelvata. Ruuveista hitsasin torx-kannan umpeen ja rautasahalla lovesin talttapäämeisselille sopivan hahlon, hyvin näyttäisi istuvan. Ja niin, nythän se on sitten valmis.

Vasaran etulevy sai tänään lopullisen muotonsa jyrsinnän porauksen ja kierteytyksen kautta. Jyrsintä ei ollut mitenkään pakollinen mutta onhan se nyt huomattavasti siistimpi.

Kuvien laatuun voisi myös panostaa

Ja vasaran aihio pääsi sorviin pyörimään. Aihio tuli myös käytettyä puntarissa, 60.7 kg. Mielenkiintoista nähdä miten hyvin Inventorin antama paino (50,695 kg) pitää paikkansa kun kaikki koneistukset on tehty.

Kasausta ja sahausta

Aamun ensimmäinen tunti meni kasatessa näyttötyö naulakkoa yläkoukkuja vaille valmiiksi. Ihan siisti settihän siitä tuli, perjantaina sitten näkee mitä arvioijat on mieltä. Tämän pariksi kun ehtisi vielä tekemään vastaavaa tyyliä noudattavan kenkätelineen niin olisi hyvä. Laskeskelin illalla vielä tähän käytetyn ajan ja tästä tulikin ensimmäinen +100 tuntia vaatinut työ.

Konevasaran valmistus potkaistiin tänään käyntiin pätkimällä jo valmiina olevia palikoita mittoihin.

180 u-palkista sai 740mm ylärungon ja 260mm vasaran etulevyn, jonka sivun lyhentymässä kuvassa

Runkopalkki 1422 milliin

 

Alasin ja vasara sahattiin 170mm ja 160mm väliseltä rajalta

Rautaa vasaraan

Suurimmat raudat, tässä tapauksessa alasimen, pyrin löytämään mahdollisimman halvalla. Varsinkin sen jälkeen kun kävin katsomassa 200-250mm akseleitten painoja ja hintoja. Loppu syksystä, eli samoihin aikoihin kuin olin alkanut kehittelemään ideaa konevasarasta, sattui Otavan Metallilta löytymään sopiva ehdokas:

276 kiloinen akselin pätkä mistä lie koneesta. Hintakin oli opiskelijalle varsin siedettävät 160 euroa, kylkiäisenä mukaan lähti suorakaide putki, kooltaan 200mm x 100mm x 1600mm ainevahvuuden ollessa 5mm. Tämä tolppa löytää paikkansa konevasaran päärunkona ja akseli pituutensa puolesta riittää sekä alasimeen että vasaraan. Näitten kahden kappalleen pohjalta virallinen suunnittelu oikeasti pääsi käyntiin.

Mutta on projekti ottanut askelta eteenpäin tänäänkin. Ovet Kar:ilta kävin iltapäivällä noutamassa metrin pätkän 180mm U-palkkia ylärunkoa varten, sekä vihdoin ja viimein lähetettyä osapiirustukset Pe-Laserille leikattavaksi. Lasku hieman hirvittää mutta onhan mittatarkoista osista rakentaminen huomattavasti miellekkäämpää ja nopeampaa. Kruunuksi tälle päivälle ja lohduksi lompakolle sain vielä käytetyn mutta huolletun paineilmasylinterin vasaraan. Huomenna taitaa olla ensimmäinen päivä kun konetta pääsee ihan fyysisesti rakentamaan.

 200x100x1600 runkoputki ja U180

 Sylinteri 63mm männällä ja 250mm iskulla, taustalla menossa viimeiset mallinnukset leikkaukseen lähetettäviksi.

Kevään painavin projekti

Opettajat painottivat että kannattaa valmistaa koulun aikana työkaluja omaan käyttöön niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Ihan järkevää, hyvälaatuiset erikoistyökalut kuitenkin ovat melko arvokkaita ja koulun laajan konekannan ansiosta myös toteutettavissa. Vasaroita, pihtejä ja pikku alasimia ym. pienempää aseistusta on jo päässyt kertymään joten aika vaihtaa isommalle, nimittäin

konevasaraan, tarkennettuna vielä paineilmatoimiseen. Ajatus tähän syntyi viime syksynä kun koulun Blu Maxia ihmetellessäni huomasin että kyseessähän on hyvin yksinkertainen, joskin raskas laite. Tosissani aloin suunnittelemaan konetta uudenvuoden aikoihin. Konevasaraa käytetään pääasiassa kuumataonnassa, mahdollistaen isompienkin kappaleitten muokkaamisen yhden miehen toimesta.

Miksi juuri konevasara?

Ensinnäkin hinta. Vastaavat speksit (vasara 40-50kg, alasin 210kg) omaava amerikkalais valmisteinen vasara kustantaa yli 5000€ + rahti, mikä ei varmasti ole vähän yli 500 kilon murikalle. Itse tehtynä olen arvellut materiaalien jäävän n. 500 euron tietämille, kevään aikana selviää.

Toisena syynä mahdollisuus tehdä kyseinen kone. Mainitsinkin koulun kattavasta konetarjonnasta joten onhan sitä käytettävä hyväksi. Esimerkkinä vasaran sivujen koneistukset ja kiilaurat sekä leukojen koneitus ja karkaisu ovat niitä mitä ei itselläni olisi mahdollista tehdä muualla. Yksinkertainen jousivasara onnistuisi varmasti perus autotallissa mutta koska mahdollisuus on tähän "hienomekaaniseen" laitteeseen, päätin ottaa tämän projektiksi.

Tarvitsenko sitten joskus tätä? En tiedä. Jos tarvitsen, se on valmiina. Jos en, sen voi myydä, varmasti tälle ostaja löytyy.

Kuvissa Autodesk Inventorilla mallinnettu vasara pääpiirteissään, pieniä muutoksia varsinkin ylätuennan suhteen saattaa tulla.

Alkuun

Blogi tulee olemaan työpäiväkirjani tämän kevään töistä metalliartesaaniopinnoissa, mahdollisesti myös sen jälkeisistäkin. Saatan lisäillä mielivaltaisesti myös aiempia sieluntuotoksiani tai muuta alaan liittyvää.